Näyttävät hyviltä ja mielenkiintoisilta. Kulkevat kuvan ja tekstin rajaa ja saavat miettimään esimerkiksi mittakaavaa, joka ainakin kuvataiteissa on tärkeä muotoseikka. Pitäisikö runojakin ryhtyä miettimään jossain tavallisesta poikkeavassa, jättimäisessä tai hyvin pienessä, koossa. Oletan että nämä blogissa julkaistut kuvarunot ovat myös "originaaleja", toisin sanoen että ne eivät ole alkuperäisten, seinällä riippuvien teosten reproduktioita. Onko ne tuotettu kokonaan sähköisesti? Onko tekijä ajatellut niitä jossain toisessa mittakaavassa?
Kiitos, nämä ovat alkuperäisiä, ei reproduktioita, vieläpä niin että kaikki tässä blogissa olevat 'kuvarunot' olen rajoittanut samaan kokoon (ts. 440x348 pikseliä). Näitä teoksia on julkaistu parissa lehdessä Yhdysvalloissa, mutta koko on säilytetty samana, sinänsä voisi olla kiinnostavaa kokeilla eri mittakaavoissa. Joitakin tekstejäni on heijastettu seinälle näyttelyjen yhteydessä, se lienee ainoa varsinainen 'mittakaavamuutos'. Kaikki tekstini ja kuvani ovat tietokoneella generoituja, kirjoitan ohjelmat itse enkä editoi kuvia/tekstejä jälkikäteen manuaalisesti.
Niin arvelinkin, että originaali on se mikä näkyy itse kunkin ruudulla, mikä on filosofisesti jännä ajatus. Kysyin asiaa, koska välitön reaktioni näihin oli, että näin ne isokokoisina maalauksina, jonkun Cy Twomblyn tapaan. Näissä uusimmissa duuneissa kirjaimet ja sanat ovat täydelleen menettämässä viestiluonnettaan ja muistuttavat kovasti siveltimenvetoja, kun taas noissa vähän vanhemmissa duuneissa kirjaimet ovat selkeämmin graafisia elementtejä.
Mutta osaatko ja viitsitkö selostaa niiden työprosessia vaihe vaiheelta? Se, ettet korjaile niitä jälkeenpäin, kuulostaa hyvältä.
Itse prosessi on periaatteessa aika yksinkertainen, käytän kynän ("siveltimen") sijaan kirjoittamiani tietokoneohjelmia, jotka tuottavat esim. PostScript tai JPG-tiedostoja. Sanasto on voimakkaasti karsittu ja ohjelmien rakenne on noudattaa teoksen alkuperäistä ideaa. Tarkoituksena on aina tuottaa originaali jokaisen eteen, itse asiassa ajatus on viety vielä pitemmälle julkaisemani webbilehden xStream Autoissue-osassa, joka tuottaa ohjelmallisesti itse lehdestä jokaiselle lukijalle oman "yksilöllisen" numeron.
4 Comments:
Näyttävät hyviltä ja mielenkiintoisilta. Kulkevat kuvan ja tekstin rajaa ja saavat miettimään esimerkiksi mittakaavaa, joka ainakin kuvataiteissa on tärkeä muotoseikka. Pitäisikö runojakin ryhtyä miettimään jossain tavallisesta poikkeavassa, jättimäisessä tai hyvin pienessä, koossa. Oletan että nämä blogissa julkaistut kuvarunot ovat myös "originaaleja", toisin sanoen että ne eivät ole alkuperäisten, seinällä riippuvien teosten reproduktioita. Onko ne tuotettu kokonaan sähköisesti? Onko tekijä ajatellut niitä jossain toisessa mittakaavassa?
Moi !
Kiitos, nämä ovat alkuperäisiä, ei reproduktioita,
vieläpä niin että kaikki tässä blogissa olevat
'kuvarunot' olen rajoittanut samaan kokoon
(ts. 440x348 pikseliä). Näitä teoksia on julkaistu
parissa lehdessä Yhdysvalloissa, mutta koko on säilytetty samana, sinänsä voisi olla kiinnostavaa
kokeilla eri mittakaavoissa. Joitakin tekstejäni on heijastettu seinälle näyttelyjen yhteydessä, se lienee ainoa varsinainen 'mittakaavamuutos'. Kaikki tekstini ja kuvani ovat tietokoneella generoituja, kirjoitan ohjelmat itse enkä editoi kuvia/tekstejä jälkikäteen
manuaalisesti.
Kiitoksia kommentistasi !
Niin arvelinkin, että originaali on se mikä näkyy itse kunkin ruudulla, mikä on filosofisesti jännä ajatus. Kysyin asiaa, koska välitön reaktioni näihin oli, että näin ne isokokoisina maalauksina, jonkun Cy Twomblyn tapaan. Näissä uusimmissa duuneissa kirjaimet ja sanat ovat täydelleen menettämässä viestiluonnettaan ja muistuttavat kovasti siveltimenvetoja, kun taas noissa vähän vanhemmissa duuneissa kirjaimet ovat selkeämmin graafisia elementtejä.
Mutta osaatko ja viitsitkö selostaa niiden työprosessia vaihe vaiheelta? Se, ettet korjaile niitä jälkeenpäin, kuulostaa hyvältä.
Itse prosessi on periaatteessa aika yksinkertainen,
käytän kynän ("siveltimen") sijaan kirjoittamiani
tietokoneohjelmia, jotka tuottavat esim. PostScript
tai JPG-tiedostoja. Sanasto on voimakkaasti karsittu
ja ohjelmien rakenne on noudattaa teoksen
alkuperäistä ideaa. Tarkoituksena on aina tuottaa originaali
jokaisen eteen, itse asiassa ajatus on viety vielä
pitemmälle julkaisemani webbilehden xStream Autoissue-osassa, joka tuottaa ohjelmallisesti itse lehdestä jokaiselle lukijalle oman "yksilöllisen" numeron.
Post a Comment
<< Home